Mikä on seksin tarkoitus? Mikä on nukkumisen tarkoitus? Jos jollakin vain toiselle näistä on tarkoitus, eikö se ole silloin mielekkäämpi vaihtoehto?

Ilman unta ei pärjää, se on aivan selvä asia. Joku voi kokea, että seksin tarkoitus tai päämäärä on läheisyys, hyvänolon tunne, orgasmi, toisen miellyttäminen yms. Mutta mitä jos siitä ei koe saavansa juuri mitään, jos sillä ei ole mitään päämäärää tai tarkoitusta? Läheisyyttä siitä ainakin saa, mutta mitä jos se ei riitä? Jos ei ole kykeneväinen saavuttamaan huippua tai mitään muutakaan mieltä järisyttävää? Mitä jos se ei vain yksinkertaisesti tunnu miltään? Onko siinä silloin mitään mieltä?

Seksi vs. nukkuminen? Eilen olisin ehdottomasti vastannut nukkuminen. Mielestäni se on aivan liian aliarvostettua. :) Eilen nukkumaan mennessä, molemmat oli todella väsyneitä, ja tarkoituksena siis todella alkaa nukkumaan. Kuitenkin tilanne ajautui muuhun, ja p-i-i-tkästä aikaa omasta kehosta löytyi joku magicpoint, jonka luulin kadonneen. Kuvittelin jo että kaikki tunto on kadonnut kehosta, mutta onnekseni siellä on vielä jotain. ;) Varsinaista big-O:ta ei tullut (eikä ole vielä koskaan aiemminkaan tullut), mutta eilinen oli kuitenkin jotain niinkin voimakasta, että se sai jopa tipat linssiin. Ehkä tunsin pitkästä aikaa taas olevani oikeasti elossa. Jospa sittenkin on vielä toivoa...

Eilen sain sentään tehtyä lopputyötä 1,5 sivua (vaikkakin itse tekstiä oli hyvin vähän). Tänään vain 0,5 sivua (ja siinäkin vain vähän itse tekstiä).

Miksi kirjoittamisen täytyy olla niin vaikeaa?!? Vaikka tietäisi miten asia on, niin on äärimmäisen vaikeaa laittaa sanoja sanojen perään järkeviksi lauseiksi. Ajattelin, että jos se auttaisi kirjoittamisen rutiiniin, kun tätä blogia yrittää vääntää. Toisaalta taas tuntuu, että tuoko sekin vaan ylimääräistä stressiä itselle, kun tuntuu että pitäisi ja pitäisi blogiinkin kirjoittaa. Ehkä elämä on vaan niin tyhjää, ettei keksi tännekään mitään sanottavaa.

Eilen oli taas sellainen vitutus-päivä. Yksikin väärä liike kissoilta tai väärä sana Mr. Wrightilta, niin johan rupeaa taas päässä kiehumaan. Ja tavalliseen tapaani tietysti käännyn sellaisilla hetkillä vain omaan itseeni kaikessa hiljaisuudessa. Vaikka toinen kysyy, että mikä on ja haluutko puhua, niin ei pysty kykeneen. Ehkä se johtuu siitä, ettei itsekään tiedä mikä itseä oikeen vaivaa... Onneksi näitä päiviä on vain silloin tällöin (mahtaakohan olla mitään yhteyttä naisten vaivoihin ;).

Tänään olikin taas helpompi hengittää. Henkisesti siis parempi päivä, mutta lopputyön kannalta huonompi päivä. Kumpi sitten on tärkeämpää? No ehkä se oma mielenterveys on kuitenkin tärkeämpi kuin lopputyön edistyminen... :D Tulee vaan silti taas enemmän paineita ja stressiä, kun on jo jäänyt niin paljon jälkeen siitä ajankohdasta johon mennessä alunperin piti jo olla valmis.

Äh, ei se taaskaan helpota märehtimällä. Huomenna on taas uusi päivä. Toivottavasti se on tuotteliaampi. :) Nyt ei muuta kun odottelemaan Greyn anatomian alkamista.

Kotona ollaan taas Mr. Wrightin ja miukujen kanssa. Pyykit on pesty ja iltapalakin jo syöty. Josko katsoisi kuka pääsee Idolsin finaalin ja painuisi pehkuihin.

Puuh, olo on kuin makaronilla. Enpä olisi osannut arvata, että se hiihtäminen on niin rankkaa. Koko kroppa on aivan puhki jälleen tämän aamuisesta hiihdosta. Sukset jäi kyllä lapsuusmaisemiin, mutta täytynee käydä taas pian uudestaan. Oli se liikkuvalle ihmiselle niin mukavaa vaihtelua tuo vanha perinteinen laji. :)

Huomenna täydellä höyryllä kaiken pakkopullan kimppuun!

Nonni, nyt on kissa-pohja kissaihmiselle, kiitos kuuluu Marinellalle :)

Oivoi, naureskelin tuossa aiemmin illalla ihan kippurassa noita norpatin kuvauksia :D
Kuva todella kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Nyt täytyy kyllä ruveta seuraamaan päivittäisen Viivin ja Wagnerin lisäksi kiroilevan siilin kommelluksia. Pohojalaasta häjyä toimintoo :) Tekijänä norpatti

Jos saisi vähän siilin myötä agressioita lopputyön kirjottamiseen...